|
Se nukkuu jo sadatta vuottaan. Ja nukkuu rakas sydän. Sitä ei enää herätä uni, ei enteet, eivät lopullisesti lähteneet vainajat. Ehkä minä yksin, minun muistini vain. Mutta me unohdumme nyt, on lyönyt lumen armollinen kello. Talvi ajaa kaiken yllä, sen ihmeelliset kumaraiset metsät, talven valtakunnat. Vain lumi valittaa ja soi, huutaa myrsky: koko konsertto rakkaalle sydämelle. - Sirkka Turkka - b. 2.7.1999 - d. 7.9.2009 cod: laajalle levinneet maitorauhaskasvaimen etäpesäkkeet (simple carsinoma) 
b. 15.8.2005 - d. 23.3.2009 cod: eutanasia; ristisiteiden ja nivelkierukan repeytymisen sekä epilepsian vuoksi 
|